Olimme Tahkolla maalis-huhtikuun vaihteessa viikonloppureissulla ja toisen
laskupäivän lopuksi kaaduin mäessä. Rinne oli melko pehmeässä kunnossa, suksi haukkasi
ja sitten se oli menoa. Mielestäni vasen suksi kääntyi ympäri, tai jotain
vastaavaa, eikä suksi edes irronnut jalasta! Jäin rinteeseen yksin makaamaan ja
kiroilemaan, sillä kaverit olivat jo laskeneet hissille. Ensimmäinen ajatus
oli, että nyt sattui niin pahasti, ettei tästä kyllä itse ylös ja alas päästä. Jotenkin
sain kammettua itseni pystyyn ja lopulta kaveritkin tulivat apuun. Jalan
suoristaminen hieman sattui ja ajatus rinteen laskemisesta tai käännöksen
tekemisestä tuntui mahdottomalta, ehkä pelon, ei niinkään jalan kunnon takia.
Pääsin loppurinteen omin jaloin lanaten alas, myöskään kävely huoneistolle ei tuntunut pahalta.
Koska kipua ei enää ollut, polvi ei turvonnut tai lämmennyt, oletin selvinneeni
säikähdyksellä. Jalka ei kuitenkaan täysin suoristunut tai mennyt koukkuun.
Seuraavana päivänä mäkeen ja näin jälkikäteen ajatellen hyvä että menin,
sillä muuten olisi jäänyt kammo. Varovasti tuen kanssa laskien ei ollut mitään
ongelmia. Satutin kuitenkin polveani kiivetessä pientä mäenpenkkaa talvikengissäni,
kipu oli melko kova, mutta hetkellinen. Tahko-viikonlopun jälkeen polviasia
jäi, välillä se tuntui hieman oudolta, mutta ei muuta. Polvella siis pärjäsi
varsin hyvin normaaleissa tilanteissa. Urheilua en liiemmin huhtikuun alun
jälkeen ollut harrastanut, kolme kertaa rinteessä kävin, mutta aina jalka
teipattuna ja pelko takaraivossa. Huhtikuun lopulla oli seuraava tilanne, kun
polvistuin ottamaan valokuvaa ja ylösnoustessa tuntui kunnon vihlaisu. Tällöin
päätin, että kyllä se jalka pitää lääkäriin viedä. Vapun jälkeen kävin
lääkärissä, vetokoe sattui järkyttyvästi, minkä jälkeen polvi lämpeni ja
turposi. MRI-saate ja kuvissa vasen eturistiside katki/muutamalla hassulla
säikeellä kiinni. Leikkaukseen vai ei, päädyin leikkaukseen, kun vasta 28 v
olen ja lääkäri sitä suositteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti