Onko muillakin näin hienot arvet?

5 kk

Viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Jalka kipeytyi hieman noin 10 tunnin bussimatkan aikana ja vihoitteli siitä ehkä noin viikon. Liikunta selkeästi vähensi kipua, hyvä niin. Matkustelun takia fysion tekeminen takkuaa, mutta kävelyä, uimista jne. tulee kuitenkin tehtyä melko paljon. 

Leikatun jalan polvitaive on edelleen musta. Mustelma ei ole kovin tumma (syvällä?), mutta ei millään lähde pois. No koska jalkaan ei koske, ei kai se ole mitään vakavaa (esim. joku vuoto, joka koko ajan ruokkii itseään...)

Leikkausarpi on ok, mutta todella näkyvä samoin näkyvät myös tikkien jäljet.

 

4 kk

Eilen tuli 4 kuukautta täyteen leikkauksesta. Edellisen blogitekstin särkytila lakkasi jo noin 2-3 vko sitten, hyvä niin. Fysiota en ole ehtinyt oikein tekemään, sillä matkustelen tällä hetkellä, mutta tuhansia rappusia ylös ja alas on tullut käveltyä (myös rinkka selässä).
Tämän kk tavoitteena on lisätä fysiota ja hölkkää.

Lääkäriin

Noniin, koska kipu ei ole hellittänyt 9 päivän aikana, kävin tänään ortopedillä. Käänneltyään ja vedeltyään jalkaani, hän totesi että ainakin siirre on ehjä tai osittain vielä ehjä. Hän epäili, että kipu voisi johtua jotain rustojutusta ja saattaa helposti kestää kuukaudenkin. Tämä kyseinen ortopedi ei myöskään ollut huolissaan polven narskumisesta tai poksahtelusta. Sanoi, että jalkaa ei tarvitse tämän takia enempiä varoa, normi kuntoutusaikataululla vaan eteenpäin. Jos kipua on, niin voi kuulemma ottaa samaa tulehduskipulääkettä kuin leikkauksen jälkeenkin.

Huojentava tieto siis.

Kipua vieläkin

Polveen on koskenut nyt viikon. Lievää kipua on kävellessä ja jopa ihan paikallaan ollessakin!! Leikkaushaavan ympäristö on hieman turvoksissa ja lämmin.

Sain eiliselle soittoajan ortopedille. Hänen mielestään siirteen ei pitäisi noin pienestä mennä katki, varsinkin kun nuljahdus tapahtui paikoillaan ollessa (en siis ollut liikkeessä). Kun sanoin polven rahinasta, lääkäri sanoi että kierukka on voinut mennä. Tosin korosti että puhelimen välityksellä on hankala lähteä arvailemaan.
Maanantaina on soitettava täällä kotiseudulla saman firman lääkärikeskukseen ja käytävä näyttämässä jalkaa. Inhottaa todella paljon, sillä vaikka kipu ei ole kova on se jatkuvaa ja enemmän kuin ikinä ennen tai jälkeen leikkauksen. Uusia toimenpiteitä ei voi nyt tehdä, sillä olen poissa Suomesta 9 kk ensi viikosta lähtien. Mitenhän tämän jalan kanssa nyt pärjää ulkomailla?!?

Vieläkin ongelmia

Polven kipu ei ole hellittänyt, ei tosin lisääntynytkään. Jalkaan sattuu mm. auton kytkintä poljettaessa ja rappusia alaspäin mentäessä. Lievä kipu on polvessa oikealla puolella. Poljin äsken kuntopyörää, siinä polveen ei koskenut, mutta jalassa oli kuitenkin pieni outo tuntemus. Kun jalkaa koukistaa, polvessa tuntuu rahinaa, mutta ei ehkä kuitenkaan suoranaista muljahtelua.

En voi uskoa, että lauantain muljahdus olisi saanut jotain pysyvää vauriota aikaan. Jalka ei ollut maanpintaa korkeammalla ja liikkeessä ei ollut "voimaa" =olin paikallani. Tosin tämän muljahduksen jälkeen heilutin jalkaa ja liikerata taisi olla liian iso polven liikkuvuuteen nähden, sillä myös tällöin hieman sattui.

Nyt en ole tehnyt mitään (treenannut) mikä sattuisi.

Muljahdus

Olin tänään pelaamassa disc golfia, kun yhdellä väylällä kiekko ajautui ojan reunaan. En yhtään ajatellut, että heittopaikka ei olisi jalkavammaiselle soveltuva ja tietysti juuri vasen jalka oli matalan ja huomaamattoman kiven päällä, mistä jalka muljahti (joko sivulle tai suoraan yliojentaen). Jalkaan hieman sattui ja nyt illan mittaan ongelmia on ollut havaittavissa: jomotusta, semipettäminen rappusia alaspäin mentäessä. Nyt kylmäpussi polven päällä ja jalka koholla. Saa nähdä selvitäänkö tästä säikähdyksellä...

Viimeinen fysio

Tänään tiistaina oli viimeinen fysioterapiakäynti. Kaikki sujunut ilmeisen hyvin ja aikataulussa. Nyt vaan maltilla eteenpäin. Kävelystä hölkkään siirtymistä voi lisätä jalan tuntemuksien mukaan, lisäksi hallittuja askelkyykkyjä voi tehdä lisänä. Muuten mennään vanhoilla harjoitteilla eteenpäin.

Eilen oli ortopedin tarkastuskäynti. Kaikki oli myös leikanneen lääkärin mielestä ok. Kysyin jalan jumiutumisesta (tuntuu muljahtavan jos pitää koukussa ja sitten suoristaa. Ei tee tätä aina, mutta kerran päivässä kuitenkin) mutta lääkäri ei sitä kommentoinut oikein mitenkään.

5. fysioterapia - ensimmäiset hölkkäaskeleet

Tänään, 4 vko tauon jälkeen, oli taas fysioterapeutin vastaanotto. Polven lumpio liikkuu jo ihan mukavasti. Edelleen samoja harjoitteita jatketaan ja keskitytään tasapainon hakemiseen esim. tasapainolaudalla jne. Sain myös luvan varovasti lähteä kokeilemaan kävelyn muuttamista hölkäksi. Ja heti tänään illallahan sitä oli kokeiltava. Muutaman askeleen jälkeen polvessa tuntui lievää kipua, joten varsinainen hölkkääminen vielä jäi. Mutta kyllä se tästä, eteenpäin.

2 kk

No niin, tänään on kulunut 2 kk leikkauksesta. Jalka kuntoutuu hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Polvi näyttää arpia lukuunottamatta leikkaamattomalta, eli turvotus on jo kaikonnut. Kävely, vauhdikaskin sellainen, onnistuu. Samoin kuntopyöräily ja rappuset. Innolla odotan vielä viimeisiä fysioterapiakäyntejä ja hölkkäysluvan saantia. Myös kyykyt ja tanssiminen ovat toivelistalla.

4. fysioterapia

Fysioterapeutti ei onneksi ollut kovinkaan huolissaan polveni kipeytymisestä ja lämpenemisestä. Hänen mukaansa näin voi käydä kun rasituskuorma lisääntyy, sillä liikkeiden yms. kanssa edettiin melko nopeasti eteenpäin, kun mitään ongelmia ei ollut. Sääntönä on, jos sattuu älä tee. Maltillinen harjoittelu ja kylmän käyttö polven kanssa on suotavaa.

Nyt seuraava fysioterapiakäynti on vasta neljän viikon päästä. Siihen asti jatketaan samoille liikkeillä, eli:

- Koko jalan suora nosto

- Jalan painaminen alustaa vasten

- Tasapainottelu yhdellä jalalla 

- Jalan veto istualtaan koukkuun lattiaa vasten liu'uttaen

- Kuntopyöräily

- Rappusten ylös- ja alasmeno

- Sivuttaisnosto stepperillä

- Kävely

Mahdollisuuksien mukaan myös esim. uiminen tai vesijuoksu

Nyt ei mene hyvin

Tämän viikon aikana jalka on kipeytynyt ja polvi on lämmin. Fysioterapeutti neuvoi pitämään taukoa harjoittelussa, syömään buranakuurin ja pitämään kylmää jalalla. Jos ei sillä tokene, niin sitten lääkäriin. Toivottavasti mitään pahempaa ei ole käynyt ja jalka olisi vaan ärsyyntynyt uusista liikkeistä.

Tämä on todella outo tunne, sillä jalka on ollut koko leikkauksen jälkeisen ajan todella hyvässä kunnossa ja kivuton.

3. fysioterapia

Tulin juuri kolmannelta fysioterapiakäynniltä. Seuraava viikko jatketaan samoilla harjoitteilla kuin aiemminkin. Lisänä on portaiden alas meno myös normaaliin tapaan. Tätä olinkin jo muutaman kerran kokeillut ja sekin sujuu suht hyvin. Fysioterapeutti muistutteli, että suoran jalan ylösnostoa tulisi tehdä säännöllisesti. Eli yritän jatkossa tehdä noin 50-60 nostoa/päivä. Katsotaan miten käy. Kävelylenkkejä saa kuulemma tehdä ja melko reippaalla vauhdilla ja myös lenkkien pituutta saa lisätä, kaikki tietysti kivun sallimissa rajoissa.

1 kk + 2 päivää - Pyöräily!

Yritin viime viikolla pyöräilyä kolmena päivänä onnistumatta, pidin kolme päivää väliä yrittämisessä ja nyt vihdoin tänään kuntopyöräily onnistui!!

2. fysioterapiakäynti

Tänään oli toinen käynti fysioterapiassa. Ihon liikkuvuus haavojen kohdalta ei ollut vielä paras mahdollinen, joten haavojen hieromista tulee vielä jatkaa. Viimeviikoisten liikkeiden lisäksi tällä viikolla tulee tehdä:
- tasapainottelua yhdellä jalalla
- tasapainittelussa polven pientä koukistamista (eli kyykkäyksen todella kevyttä muotoa)
- rappusten ylösnousua (normaaliin tapaan yksi jalka/rappu)
- jalan koukistamista istualtaan, eli jalan liikuttamista lattiaa pitkin itseään päin
Lisäksi kokeilin rappusten alaspäinmenoliikettä, mutta se ei kyllä tule onnistumaan vielä viikon sisällä.
Puhetta oli myös kuntopyöräilystä. Polvi taipuu nyt 100-110°, joten pyöräilyn aloittamista voi kuulemma kokeilla. Olen tänään yrittänyt aktiivisesti noin 20 min saada yhden vaivaisen poljennan pyörällä tehtyä, mutta kun ei niin ei. Huomenna yritys jatkukoon.

Mitä kaikkea leikattu polvi kestää?

Taas heräsi kysymys, että joko rikoin siirteeni. eilen sunnuntaina, reilu 3 vko leikkauksesta, vahingossa yliojentelin jalkaani muutaman kerran. Fysioterapeutti sanoi, että yliojentaminen on toipumisvaiheessa yksi mahdollinen tapa saada siirre rikki tai venäytettyä. Noh, päivän pahin anti ei ollut tämä, vaan se, että jalkani jäi kotioloissa hieman "jumiin" ja samalla vääntyi, jolloin myös sattui.

Eli mistä tietää onko siirre enää ok?

3 viikkoa ja 2 päivää - suorakulma

Viimeistään äsken sain jalan koukistettua polvesta suoraan kulmaan. Voi olla, että tämä merkkipaalu on tullut saavutettua jo aiemmin (tikkienpoistossa meni jo melkein), mutta nyt viimeistään todistetusti. Tänään olen myös mennyt muutamia rappusia yksi jalka per rappu.
Fysioterapeutin antamista ohjeista koko jalan nosto ylös on melko tuskaista ja toistoja on varmasti tullut tehtyä liian vähän. Eiliseltä ne jäi kokonaan väliin, tunnustan.

Fysioterapia alkoi

Ke 27.6.2012

Noniin, kun juhannuksesta selvittiin kunnialla (jalka on ehjä, vaikka könysinkin kinttupolkua järvenrantaan ja jollain ilveellä myös pääsin soutuveneeseen ja veneestä pois) niin edessä oli eilen ensimmäinen fysioterapia. Keppien kokonaan poisjättäminen viime viikon tikkienpoiston jälkeen ei ollut viisain teko, sillä kun en uskaltanut vielä jalkaa koukistaa, niin kävely oli ”luukkausta”. No onneksi siihen toki puututtiin heti ja nyt kävely on huomattavasti oikeamman näköistä, vaikkakin vaikeaa. Seuraava fysioterapia-aika on viikon päästä tiistaina ja ohjeet tällä viikolle ovat seuraavat:

-          Normaalin kävelyn harjoittelu

-          Leikkaushaavojen vinottain hierominen, jotta iho saadaan liikkuvaksi/irtonaiseksi

-          Etureiden jännitys istualtaan jalka suorana, jotta polvilumpion saa liikkumaan

-          Jalan nosto hitaasti noin 20 cm korkeuteen selinmakuulta, jalka suorana

Ensi viikolla mahdollisuus päästä kokeilemaan jo kuntopyörää, toivotaan niin. Toinen (oma) tavoite on päästä rappusia ylös ja alas normaaliin tapaan, eli yksi jalka/rappunen. Vielä en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan ja fysioterapeuttikin muistutti maltillisesta etenemisestä.

2 viikkoa täynnä: No more stitches

To 21.6.2012

Viimeinen viikko on mennyt melko hyvin, töissä olen voinut olla melko normaalisti, kun vain joku on vienyt ja hakenut minut. Leikkausarven (siis pitkän siirteenottoarven) alareuna on ollut kosketusarka ja hieman punainen. Liimasiteen läpi tunnusteltuna tikkikohta selvästi madaltui viimeisen kolmen päivän aikana.

Tänään oli vihdoin tikkien poisto!! Täytyy sanoa, että onneksi arpi näyttää suht hyvältä (kuva alla). Eli kohoarpea ei ainakaan ole tulossa. Samalla sain ortoosin, eli tukisiteen polvea varten. Nyt voi juhannuksen vietto alkaa. Lääkäri sanoi, että huomenna saa mennä saunaan ja uimaan. Uimaan? Enhän pysy pinnalla jalkani kanssa :) No saunaan ainakin, jee!!

Näihin kuviin ja tunnelmiin juhannuksen viettoon. Fysioterapia alkaa ensi viikolla, eli treenit alkaa.

Päivä 7, 1. viikko takana

Viikko sitten tähän aikaan olin heräämössä. Miten viikko on tuntunut näin lyhyeltä, vaikka päivät tuntuvat tolkuttoman pitkiltä, yksin kun sisällä päiväni vietän, etanan hitaan internetyhteyden turvin.

No joo, viikko aikaa tikkien poistoon, Jee!! Samalla kun saisi tiedon siitä, että autolla ajo on ok. En ole päässyt maanantain jälkeen töihin, sillä a) toinen auto ja kuski ovat muualla b) omaa autoani käyttävä henkilö ei suostu minua töihin viemään. Ehkä huomenna pääsen, toivon niin, töitä ilmeisesti on hieman kasaantunut…

Viime yö oli jotenkin melko hankala, ilmeisesti mustelmat ovat sen verta kipeät, että toisella jalalla/muulla painolla niihin nojaaminen sattuu. Lisäksi aamulla jalka, tarkemmin ehkä pohje, oli todella jumissa (on ehkä vieläkin). On tosiaan jotenkin hankalaa määritellä tarkalleen mikä kohta on jumissa, kun tuntuu että milloin mikäkin. Tein eilen Sairaala Ortonin jalanliikutusohjeita (pdf löytyi netistä). Illalla tuntui, että olisiko polveen jopa ensimmäistä kertaa vihlaissut. Teinkö siis jotain väärin? Jotain liikaa? Vai kaikki ok? Olisiko syynä ollut tunnin istuminen autossa maakuntamatkailtaessa vai vierailu naapurin kotiseutumuseossa ja yli 100 m kävely. No joka tapauksessa, tänään olen ollut vain sohvalla ja vastaillut työmaileihin. Olisikohan aika siirtyä illan edellä hyttysten seuraksi ulkoilmaan….

Päivä 4

Eilinen meni suht samalla tavalla kuin 2. päivä: tuntui, että paraneminen etenee hyvin, vaikka jalka onkin jäykkä eikä mihinkään taivu. En enää ottanut särkylääkettä yöksikään.

Tänään olin töissä klo 9-13. Koska työni on pääosin toimistotyötä ja sain kyydin työpaikan etuovella ja siitä takaisin, katsoin että olisi ihan ok olla muutama tunti työpöydän ääressä. No nyt sitten on hieman lämpöä (37 C), eli olisi pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin (tai pitää jalkaa edes hetkittäin ylhäällä). Jalkaa myös hieman kuumottaa, lähinnä mustelman kohdalta. Mustelmat ovat myös laajentuneet (kuva alla), mutta jotkut kohdat ovat jo keltaisia.

Tänään soitettiin myös sairaalasta ja kyseltiin vointia. Hieman ehkä kauhistuivat pyörtymistäni parkkipaikalla. Ja sain selvyyden tulehduskipulääkkeen syöntiin, viikko olisi hyvä sitä syödä, kaiken varalta.

Vaihdoin äsken siteet haavojen päältä, yök. Onneksi en ole valinnut sairaanhoitoalaa, oli aika ällöttävää katseltavaa. Pitkä arpi ei ole kovinkaan nätti ja on koholla, näinköhän jää sen näköiseksi? Lisäksi arvesta alkoi tihkua verta yhdestä kohtaa, liekö vanha side ollut kiinni haavassa, vai pitäisikö tästä(kin) olla huolestunut…. Ainiin, koukistuskulma on selkeästi pienentynyt, kirrausilmiö tulee nyt huomattavasti aiemmin.

Päivä 2

La 9.6.2012

Edellinen yö oli sekava, otin OxyNormin ennen nukkumaan menoa ja nukkumisesta ei sitten tullutkaan mitään. Sekavan mielenkiintoinen oli tila, ehkei niitä lääkkeitä enää. Panacodeja ei ole tullut syötyä 4 kpl/päivä, yhteensä mennyt nyt kahden ja puolen päivän aikana 3 kpl. Tänään kävin ulkona kävelyllä, hyvin meni. Lisäksi kävin yläkerrassa, rappusetkin menee ihan ok, kun hitaasti etenee. Kävellessä tuntuu, että keppien käyttö on ihan turhaa, mutta kun jalkaa yrittää koukistaa, niin vaikeaa on. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä jumppaliikkeitä, mutta kun lääkäri ohjeisti VAIN heiluttamaan jalkaa seisaaltaan. Heti jos tekee jotain muuta, tulee olo, että saako näin edes tehdä. Koska mitään kipuja ei ole, miettii sitä jo mielessään, että kai se siirre on vielä paikoillaan. Lähtihän silloin leikkauspäivänä tokkurassa jalat alta....

Ainiin, "kissa" on ihan tosi hyvä juttu. Eli käytössäni on kissannäköinen ryynipussi, minkä voi laittaa pakkaseen ja kylmänä jalan ympärille. Vaikka turvotusta ei ole paljoa, olen silti pitänyt kissaa jalalla ja jalkaa aina välillä ylhäällä.

Päivä 1

Pe 8.6.2012

Yö meni hyvin ja mielestäni jalka liikkuu melko hyvin. Tai ainakin tyynyn saa helposti laitettua jalan alle ja istuminenkin onnistuu (jalka ei ole tönkkösuora). Aamulla tuntui tyhmältä, kun ei voinut lähteä töihin. Viritin kotityöpisteeni kuntoon ja yritin muutaman tunnin ajan tehdä yhtä kokouspöytäkirjaa. Lääkärin antamat kirjalliset ohjeet olivat melko puutteelliset, joten soitin iltapäivällä sairaalaan: siteen voi ottaa pois, rasvapaikat/laastarit tulee olla paikallaan tikkien poistoon saakka (2 vko) ja jalkaa ei saa kastella ennen tikkien poistoa. Unohdin tosin kysyä, kuinka pitkään tulehduskipulääkettä tuli syödä, reseptissä kun luki tarpeen mukaan, mutta kun kipuja ei ole. Pitänee kai laittaa lääkärille mailia asiasta viikonlopun jälkeen. Sain myös varattua ensimmäisen fysioterapia-ajan, aika on vasta juhannuksen jälkeen.

Eli summa summarum: Tuntuu että leikkauksesta olisi jo enemmän aikaa, kävely kepeillä onnistuu hyvin. Side on otettu pois iltapäivällä, haavoissa ei siis ole niittejä vaan normaalit tikit (kuva alla). Kyselin eilen heräämössä lääkäriltä jumppaohjeita ensimmäiselle kahdelle viikolle, mutta kuulemma nyt vain parannellaan haavoja. Jalkaa voi heilutella seisaaltaan. Mielestäni hieman erikoista, sillä monet kohtalotoverini ovat aloittaneet heti erinäiset harjoitukset. Noh, olen minäkin jalkaa nostellut jne. Jalan koukistaminen taakse tuntuu Hamstring-lihaksiin, mistä semitendinosus ja grazilis siis otettu siirteeksi. Mutta itse polveen ei koske, hyvä niin.

Päivä 0 = Operointipäivä

Tähystyspäivä oli to 7.6.2012. Tässä hieman muistikuvia päivästä:

Operointiaika oli klo 12.00, sairaalassa tuli olla 11.30. Kävin aamulla vielä töissä, kun en muutakaan keksinyt. Sairaalassa sain sairaalan shortsit jalkaan, muuten sai pitää omat vaatteet. Heräämön hoitaja kyseli muutamia kysymyksiä, jotka esitietolomakkeeseen olin jo täytellyt. Lääkäri kävi tervehtimässä ja kertoi, että katsotaan vielä tähystyksessä onko eturistiside katki, jos on, niin vaihdetaan. Ennen leikkausta sain särkylääkettä jo kolme tablettia ja joskus 12.15 menin leikkaussaliin. Tossut jalasta, leikattavan jalan sukka pois ja leikkauspöydälle makoilemaan. Hoitohenkilökunta oli todella mukavaa, vaikka olinkin hieman hankala potilas: en pidä neuloista, joten kanyylin laitto pelotti, inhoan jopa verenpainemittaria, mikä laitettiin toiseen käteen. Näiden lisäksi laitettiin EKG ja joku unianturi otsaan. Anestesialääkärin tulon jälkeen ei mennyt kuin pari minuuttia, niin tipahdin. Hoitajan nukutusaineilmoituksen jälkeen ehdin sanoa, että nyt tuntuu jännältä, katselen kattoa siellä on jokin jälki/reikä. Seuraava muistikuva on heräämöstä noin klo 14.

Nukutusaineista ei tullut huonoa oloa, vaan ruoka maistui heti. Ja nälkä sitä olikin, kun edellisen kerran oli syönyt illalla. Heräämössä tuli kyseltyä samoja kysymyksiä monta kertaa, esim. paljonko kello on, kauan olen ollut hereillä. Valitettavasti vastauksia en oikein muista. Itse tähystys siirteen tekemisineen ja kiinnityksineen oli kestänyt noin 40-50 minuuttua. Ruuan kanssa tuli lisää lääkettä, hyvä oli olo, yhtään ei sattunut. Lääkäri kävi kerran pari heräämössä ja kertoilemassa jotain, mitä en niin muista. Kello taisi olla jo 15-15.30 kun ensimmäisen kerran kokeiltiin kotiin lähtöä. Sängystä istumaan nouseminen vaan huippasi niin paljon, että oli pakko mennä takaisin makuuasentoon. Tästä hetken (tunti?) kuluttua yritimme uudestaan kotiinlähtöä, jalat eivät ihan kantaneet, mutta heräämöhoitajan kanssa pääsin pukuhuoneeseen. Vaatteidenvaihdon jälkeen oli vuorossa pitkä matka autolle: ensin pukuhuoneesta odotusaulaan, aulalta hissiin, hissistä autolle. matka oli liian pitkä ja noin 7 m ennen autoa pyörryin. Onneksi olin edelliset 5 m koko ajan puhunut, että nyt on todella huono olo, en pysy tolpillani. Saattajani ei jaksanut yksin minua pidellä, vaan apuun oli kadulta tullut kaksi ihanaa ihmistä. Kiitos heille. Kun virkosin ja pääsin autoon, olo oli taas ihan ok.

Ilta meni sängyssä, ei kipuja. Yöksi otin vahvemman kipulääkkeen ja uni tulikin nopeasti. Yö meni muutamalla heräämisellä, sillä nukkuminen selällään on minulle jotain uutta ja outoa.

Saamani lääkitys on siis seuraava: tulehtuskipulääke Arcoxia 90 mg 1 x päivässä, kipulääke Panacod max 4 x päivässä + anestesialääkärin antamat 6 kpl OxyNorm 10 mg, tarvittaessa.

Ainiin sain sairauslomaa 5.8.2012 saakka, eli 6 viikkoa (oletus, että työ suht kuormittavaa/muutakin kuin toimistotyö). Asiasta on tosin keskusteltu ortopedin kanssa useasti ja olen ilmoittanut että olin ajatellut lähinnä muutamaa päivää. Aiemmin lääkäri kehotti olemaan hötkyilemättä ensimmäiset kaksi viikkoa, vaikka työ olisikin toimistotyötä.

Hieman historiaa

Eli, miten se polvi menikään...

Olimme Tahkolla maalis-huhtikuun vaihteessa viikonloppureissulla ja toisen laskupäivän lopuksi kaaduin mäessä. Rinne oli melko pehmeässä kunnossa, suksi haukkasi ja sitten se oli menoa. Mielestäni vasen suksi kääntyi ympäri, tai jotain vastaavaa, eikä suksi edes irronnut jalasta! Jäin rinteeseen yksin makaamaan ja kiroilemaan, sillä kaverit olivat jo laskeneet hissille. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt sattui niin pahasti, ettei tästä kyllä itse ylös ja alas päästä. Jotenkin sain kammettua itseni pystyyn ja lopulta kaveritkin tulivat apuun. Jalan suoristaminen hieman sattui ja ajatus rinteen laskemisesta tai käännöksen tekemisestä tuntui mahdottomalta, ehkä pelon, ei niinkään jalan kunnon takia. Pääsin loppurinteen omin jaloin lanaten alas, myöskään kävely huoneistolle ei tuntunut pahalta. Koska kipua ei enää ollut, polvi ei turvonnut tai lämmennyt, oletin selvinneeni säikähdyksellä. Jalka ei kuitenkaan täysin suoristunut tai mennyt koukkuun.

Seuraavana päivänä mäkeen ja näin jälkikäteen ajatellen hyvä että menin, sillä muuten olisi jäänyt kammo. Varovasti tuen kanssa laskien ei ollut mitään ongelmia. Satutin kuitenkin polveani kiivetessä pientä mäenpenkkaa talvikengissäni, kipu oli melko kova, mutta hetkellinen. Tahko-viikonlopun jälkeen polviasia jäi, välillä se tuntui hieman oudolta, mutta ei muuta. Polvella siis pärjäsi varsin hyvin normaaleissa tilanteissa. Urheilua en liiemmin huhtikuun alun jälkeen ollut harrastanut, kolme kertaa rinteessä kävin, mutta aina jalka teipattuna ja pelko takaraivossa. Huhtikuun lopulla oli seuraava tilanne, kun polvistuin ottamaan valokuvaa ja ylösnoustessa tuntui kunnon vihlaisu. Tällöin päätin, että kyllä se jalka pitää lääkäriin viedä. Vapun jälkeen kävin lääkärissä, vetokoe sattui järkyttyvästi, minkä jälkeen polvi lämpeni ja turposi. MRI-saate ja kuvissa vasen eturistiside katki/muutamalla hassulla säikeellä kiinni. Leikkaukseen vai ei, päädyin leikkaukseen, kun vasta 28 v olen ja lääkäri sitä suositteli.